Mä tutustuin Markoon siis taekwondon kautta. Me oltiin aluks vaan kavereita, koska kun mä alotin taekwondon, mä olin vielä mun edellisen poikaystävän kanssa. Aluks se oli vaan semmosta sana siellä, toinen täällä tyylistä menoa, mut vähitellen meistä alko tulla tosi läheiset ystävät ja me ruvettiin treenaamaankin enemmän yhdessä. Sit yks ilta aijemmin tässä kuussa, kun mä olin ollut jo hyvän tovin sinkku, Marko tuli meille pitää mulle seuraa, kun mä olin yksin kotona. Me katottiin yks leffa ja siin samalla mä sit ensin kerroin kaikesta siitä vihjailusta, mitä pari mun joukkuekaverii oli Markosta puhunut. Siitä ihmisestä näki kauas, että se oli iskenyt silmänsä muhun ;) Kerroin sitten siihen perään, että mulla oli tunteita häntä kohtaan ja kyllähän se sitten lopulta myönsi saman itsekin. Tää homma siis lähti aika puskista liikkeelle, mutta mun mielestä parhaat suhteet alkaa yleensä yllättäen. ^^
Ikäeroa mulla ja Markollahan on vajaa yhdeksän vuotta, kun Marko just vähän aikaa sitten täytti 27. Oon mä siitä saanut jonkin verran kuulla, mutta en oo välittänyt, koska ei ikä ratkase kaikkea. Marko saa mut onnelliseks ja kohtelee mua ihan älyttömän hyvin. Me nähdään käytännössä joka päivä, ainoat erossa olot on silloin, jos jommallakummalla on jotain menoa, mutta tähän asti ne ei oo vielä olleet päivää pidempiä (joo tiedetään, hyvä on olla erossakin joskus).
Me ollaan oltu alle kuukausi yhdessä, mutta kumpikin on täysin sitoutuneet tähän juttuun ja mm. kesäks ollaan jo suunniteltu erinäistä tekemistä (sinne meni ne mun vähäisetkin kotona olemiset kesällä xD). Tulevaisuus vaikuttaa siis varsin hyvältä! =)
Tällänen on meidän tarina. Ja ikäero voi olla pieni shokki, mutta toivomus molempien puolesta on, ettei siitä huomauteltaisi, koska meidän päätöshän tää loppupelissä on ollut ja se ikäero on kyllä sisäistetty jo paremmin, kun hyvin!
~Julia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti